Lempäälässä tehtiin valtuutetun käsikirja

Puheenvuoroa odottamassa. Koti valtuustosalina.

Pidin keskiviikon valtuuston kokouksessa puheenvuoron USO-verkoston (Kuntaliiton uuden sukupolven organisaatiot-verkosto ja valtuutetun käsikirja asia kohdassa. Tämä käsikirja on ollut työstössä meillä on monin työpajoin ja keskusteluin lähes pari vuotta. USO on siis poliittisen ja ammatillisen johdon yhteinen vertaisoppimisverkosto, kokemus- ja tutkimustiedon kokoaja sekä paikallisen kehittämistyön konsultoija (lähde kuntaliitto.fi). Lempäälä on ollut verkostossa mukana puolet valtuustokaudesta.

Ajastus tästä käsikirjasta lähti liikkeelle siitä, kun pohdimme projektin ohjausryhmässä miten voisimme hyödyntää USO-verkostoa ja siihen kuuluvia työpajoja. Pohdimme mitä konkreettista haluaisimme saada aikaan. Totesimme, ettei meillä ole yhtä asiakirjaa tai paikkaa, jossa olisi helposti perusasioista tietoa saatavissa. Matkan varrella meille on syntynyt erilaisia kansioita sähköisessä järjestelmässä, josta välillä on vaikea hakea asioita. Myöskään aina ei voi olla varma onko se löytämäsi asiakirja nyt se ajantasalla oleva. Siksi käsikirjaa lähdettiin työstämään.

Käsikirjaa lähdettiin tekemään erityisesti uuden valtuutetun näkökulmasta. Miten uusi valtuutettu voisi helposti päästä kiinni oleellisiin asiakirjoihin ja toimintatapoihin. Kun tätä työstettiin, ihmettelimme aidosti sitä’,ettei tällaista ole kunnissa tehty. Meidän käsikirjaa onkin kyselty ympäri maan. Hyvä niin, käyttöön ja kehitykseen vaan. Käsikirja luettavissa esityslistan liitteenä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Taas on yksi yhteinen työ maalissa, tai ainakin melkein. Kun viime valtuusto antoi meille puoliksi pureskeltua materiaalia eettisestä koodistosta, siitä syntyi huoneentaulu meille ja osaksi myös tätä käsikirjaa verrattaen hitaasti. Se kuitenkin syntyi monien vaiheiden jälkeen ja yhdessä tehden.

Tämän käsikirjan työstössä meillä on ollut apuja. Ja sen huomaa. Niin aikajänteessä, millä tätä on työstetty työpajojen kautta ja millaiseksi se tuli. Kuin siinä miltä se kokonaisuudessaan näyttää. Uso verkoston kautta saamastamme Annin avusta huolimatta työ on meidän tekemää alusta loppuun saakka. 

Itse muistan pohtineeni monia tähän käsikirjaan liittyneistä asioita aikanaan uutena valtuutettuna. Moniin asioihin törmäsin myös tällä kaudella valtuuston puheenjohtajan roolissa, kun vastailin erilaisiin kysymyksiin uusilta valtuutetuilta. Luulen myös, että monikaan ei rohjennut kysyä yksinkertaiselta kuulostavia kysymyksiä keneltäkään, vaan oppi niin sanotusti talon tavoille seuraamalla muita. 

Toivottavasti tämänkin käsikirjan jälkeen rohjetaan kysyä. Toivottavasti käsikirja jopa suorastaan kannustaa siihen. Siis kysymään ja ajattelemaan ääneen omassa ryhmässä tai valtuustonpuheenjohtajan kanssa. Toivottavasti tämä antaa vastauksia moniin pohdituttaviin asioihin. Niihin isompiin ja pienempiin.

Tätä tehdessä ja nyt päätettäessä tuntuu työ kovin omalta. Onhan sitä ollut tekemässä monessa kohdassa. Mutta valmis se ei tänäänkään ole. Eikä ehkä ole koskaan. Me Kokoomusryhmässä todettiinkin, että olemme tavallaan luoneet ikiliikkujan. Toivottavasti tuleva valtuusto ja sen uuden valtuutetut katsovat tätä käsikirjaa tuorein silmin ja sen käytöstä tehdään esimerkiksi kyselty tai työpaja vuoden päästä. Ja sitten uudelleen kauden lopussa. Eli tätä asiakirjaa työstettäsiin valtuustokauden aikana ainakin kaksi kertaa. 

Alussa siis tsekkattaisiin onko tämä hyvä uuden valtuutetun kannalta. Mitä hassua tai mitä puuttuu ja tehdään muutoksia ja lisäyksiä. Sitten kauden lopussa tsekataan taas uudelleen läpi ennen luovutusta uudelle valtuustolle. Vain käyttämällä ja työstämällä paremmaksi ja laajemmaksi, tämä auttaa valtuutettuja tekemään omaa työtään paremmin.

Yhdessä tätä tehtiin, yhdessä se myös eteenpäin luovutetaan yhteiseen käyttöön.

Ystävänpäivä

Ystävät, voi missä olisinkaan ilman teitä! Vuosi on menty, ettei monen kanssa olla nähty lainkaan tai vain muutaman kerran. Soiteltu kyllä monen kanssa. Somen kautta näkee parhaat palat, mutta ei aina niitä arjen harmaita.

Viikko sitten meillä piti olla ystävien päivä. Olimme suunnitelleet koronaturvallisen ulkoilun, mutta mittari näytti -17. Olisihan toki ulkoilu edelleen onnistunut, mutta vilustumista vällttääksemme siirsimme tapaamisen sisätiloihin. Käytiin minigolfaamassa ja syömässä. Valittiin aktiviteetti ja ravintola sen mukaan, että mahdollisimman vähän olisi mitään ylimääräisiä kontakteja. Syntiseltä tällainen turhanpäiväinen kylillä kulkeminen kieltämättä tuntui. Mutta voi kuinka ihanaa se oli. Kun saavuin kotiin, tuntui kuin olisin ollut ulkomailla tai vähintäänkin pitkällä lomalla.

Eilen lähdin illalla kävelylle. Otin puhelimen ja kuulokkeet mukaan. Sen sijaan, että olisin reippaillut omien ajatusten kanssa soitin kahdelle ystävälle. Rupatteluhetki ja kuulumisten vaihtamista. Hyvää mieltä ja mielen päällä olleiden asioiden purkamista ja puimista. Hyvin mielin tulin taas kotiin.

Soitin juuri äidilleni. Hän on kuntoutuksessa, eikä siksi herkuttelemassa kanssani ystävänpäivän laskiaispullaa. Oli ihana kuulla, kuinka hän viihtyy ja on motivoitunut tekemiseen. Kuntoutuksessa on seuraa ja paljon tekemistä. Ei siis yksin kökkimistä vain omien ajatusten kanssa, mitä päivät yleensä ovat. Paitsi silloin kun ystävät ja läheiset käyvät kylässä. Heitä on onneksi paljon. Olen iloinen siitä, että ystävyys on kantanut myös yli vaikean sairastumisen. Moni heistä jaksaa viikoittain soittaa tai vierailla, tsempata ja pitää pinnalla.

Ystävyys kantaa! Lähetin muutamia kortteja ystäville. Muuten on menty somen voimin. Ihanaa saada viestejä pitkin poikin. Tällaisia päiviä tarvitaan muistuttamaan meitä ystävyydestä ja läheisten ihmisen tärkeydestä. Pidetään huolta itsestämme ja toisista! Soitellaan, viestitellään tai laitetaan vaikka perinteistä postia. Muistetaan ystävää ja läheisiä. Ei jätetä ketään yksin!

Valtuustoaloite varhaiskasvatuksen työntekijöiden ulkovaatteista

Keskiviikon kokouksessa jätin valtuustoaloitteen. Aloite sai alkunsa muutamastakin keskustelusta varhaiskasvatuksen ja aamu- ja iltapäivätoiminnan työntekijöiden kanssa. Moni kaltaiseni perheenäiti tuskailee aamuisin sitä, mitä pukea lapsille päälle päiväkotiin. Sää vaihtelee ja tänäkin vuonna marraskuu oli kovin pitkä, ainakin sateen ja kuran muodossa.

Valtuuston kokous pidettiin 27.1.2021 etänä

Kun sitä pohtii mitä lapsille päiväkotiin päälle ja varavaatteiksi, pohtii lasten kanssa ulkona touhuavat aikuiset aivan samaa. Kun lasten kanssa tekee töitä, tietää, että lasten vaatteiden kuraa löytyy myös hyvin usein omista vaatteista. Kun me vanhemmat usein toivomme paljon ulkoilua, olisi hienoa jos päiväkodin ja koulun aikuiset voisivat myös nauttia siitä oikeissa varusteissa.

Erilaisilla aloilla työvaatteet ovat automaattinen osa työtä. Päiväkodissa ja kouluilla näin ei asia ole. Ajatellaan, että vaatteet ovat käyttövaatetta. Tätä ne toki ovatkin, mutta minusta näillä aloilla vaatteet altistuvat kovalle kulutukselle. Erityisesti hyvät, monenlaisiin keleihin ja kovaan pesutahtiin tarkoitetut ulkovaatteet ovat kalliita. Näillä toimialoilla ulkoilevat aikuiset maksavat vaatteista aivan kuten me muutkin, vaikka ne ovat työvaatteita. Siksi ajattelin, että voisiko Lempäälässä pohtia tätä. Miten meillä voitaisiin tukea työntekijöitä näissä ulkovaatehankinnoissa.

VALTUUSTOALOITE

Aloite ulkoiluvaatetuksen tarjoamisesta varhaiskasvatuksen työntekijöille, aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajille sekä esikoulu- 1-2 lk ohjaajille.

Yksi päivittäisistä asioista päiväkodeissa ja esikoulussa on ulkoilu. Ulkoilu on säällä kuin säällä tärkeä osa lasten päiväkotipäivää aamuisin ja iltapäivällä. Osalle lapsista ulkoilut päiväkodissa, eskarissa ja aamu-ja iltapäivätoiminnassa ovat ainoita ulkoiluhetkiä. Oikeanlainen varustus ulkoiluun on olennaista, jotta ulkoilu on mielekästä niin lapsille kuin aikuisille.

Viime syksyn sateinen, kurainen ja märkä keli on muistissa. Talvella olemme saaneet nauttia niin kurasta kun paukkupakkasista. Nämä kaikki on koetellut ulkoilevia ryhmiä kovasti. Keli on vaatinut niin vaihtovaatetta, kun lisävaatettakin. Tällä hetkellä henkilökuntamme joutuu hankkimaan työvaatteensa, siis myös ulkoiluvaatetuksensa itse. Siitäkin huolimatta, että, kyseisessä työssä välttämätön varustus. Kunnolliset ulkoiluvarusteet eri sääolosuhteisiin ovat henkilökunnalle iso ja pakollinen investointi työnteon kannalta. Ulkoilua voi hyvinkin olla yli puolet työpäivästä. Ulkovaatetuksen tulee olla sopiva ympäri vuoden ja se altistuu kovalle kulutukselle päivittäin. Palkkatasoltaa nämä tärkeät työtekijät eivät ole niitä koviten palkattuja, joten vaatehankinnat vievät palkasta ison osan.

Verotus kohtelee tässä kohtaa tätä kohderyhmää, kuten muitakin. Työssä käytettävän vaatetuksen yleinen lähtökohta on, että vaatteet ovat normaalia elantomenoa. Siis siitäkin huolimatta, että valtaosalla täytyy olla useita vaatekertoja päivässä pystyäkseen tekemään työnsä niin hygieenisesti kun turvallisesti. Ulkovaatteet ovat erityisesti ne, jotka ovat arvokkaat hankkia ja jotka altistuvat erityiselle kulutukselle ja niissä tulee varautua hyvin vaihteleviin sääolosuhteisiin. 

Osana hyvää työnantajapolitiikkaa Lempäälän tulisikin pohtia, miten voisimme mahdollistaa päiväkotien henkilöstölle tasa-arvoisemman kohtelun työvaatteiden osalta. Kunnassa tulisikin selvittää yhdessä työntekijöiden kanssa, miten he kokevat asian. Voisiko kunta olla tukemassa ulkovaatteiden osalta työn tekemistä. Vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi yhtenäiset kunnan ulkovaatteet näitä toivoville tai mahdollisesti erillinen vaateraha. Keskustelussa, selvityksessä ja mahdollisessa hankinnassa henkilökuntaa ja otettaisiin huomioon tarpeet ja  tuotteiden kestävyys. Ulkoiluvaatteet voisivat parhaimmillaan olla sekä hyvä henkilöstöetu, että tukisivat työssä viihtymistä. 

Me valtuustoaloitteen allekirjoittaneet ehdotamme, että Lempäälässä selvitetään tapoja varhaiskasvatuksen henkilöstön, aamu- ja iltapäivätoiminnan, esikoulun ja 1-2lk ohjaajien  ulkovaatetuksen tukemiseen. Kartoitetaan asiaa henkilöistön kyselyllä ja kerätään ideoita siihen, mikä voisi olla paras ja mahdollinen tapa.  Selvityksen pohjalta ryhdytään mahdollisiin toimenpiteisiin kartoituksen pohjalta. Luodaan yhdessä työntekijöiden kanssa oma malli mahdollistaa ja tukea työntekoa tasapuolisesti.

Aloitteen valmisteli Kokoomuksen valtuustoryhmä.
Lempäälässä 27.1.2020

Riina Aspila

Koulutus näkyväksi osaksi strategiatyötä

OAJ:n Koulutusjohtaja Heljä Misukka kirjoitti Kokoomusnaisten blogissa minusta ansiokkaasti, että #koulutusratkaisee. Hän ehdotti, ”että jokaisessa kunnassa käydään vaalikauden aluksi osana kunnan strategiakeskustelua syvällinen pohtiminen siitä, mitkä ovat kunnan vahvuudet ja kehittämiskohteet päiväkotien ja koulujen toiminnan osalta. Sen pohjalta sovitaan yhdessä tavoitteet koko valtuustokaudelle. Mikä on kouluverkko ja rakennusten kunto? Miten oppimistuloksia voidaan parantaa? Onko nuorilla hyvinvointiongelmia, jotka estävät oppimista? Onko pulaa kelpoisista opettajista ja mitä teemme vetovoiman parantamiseksi.”

Kun tämän valtuustokauden alussa tehtiin strategiaa, meillä oli hirmuisesti monenlaista tietoa ja osaamista saatavilla. Meillä oli myös tuore kouluverkkoselvitys tehtynä. Mutta Misukan ajatukset saivat minut jälleen pohtimaan sitä, miten käytämme tietoa mitä meillä on. Valtuustokausi alkaa typerästi keskellä kesää, eli 1.6. Se tarkoittaa sitä, että lautakunnat ehtivät juuri ja juuri perehdyttää väkeään omiin asioihin päällisin puolin. Sitten onkin jo elokuu ja budjetti on pöydällä. Keskustelut, isommat strategiset asiat vain väkisin hukkuvat kaiken tämän alle.

Kauden alussa meillä päästiin hyvin kiinni strategiatyöhön, mutta helppoa se ei ollut. Erityisesti moni ensikertalainen tuskaili kaiken tämän keskellä, miksi on kiire, onko kaikkia tarvittavia asioita nyt pohdittu riittävästi ja onko tämä varmasti nyt kestävä suunta? Vaikka tuolloin pidin pääni aikataulusta, olisin nyt valmis pohtimaan strategian valmistumista seuraavalle keväälle ja rauhoittaisin syksyn budjetille ja Misukan ehdottamalle keskustelulle. Vastaavia tarkasteletavia kokonaisuuksia löytyy jokaiselta sektorilta.

Jotta sisältö saadaan aikaa, se vaatii aikaa ja se vaatii keskustelua. Kuten Hanna facebook-postaukseeni kommentoi. Tärkeää on myös pohtia minkä/kenen tiedon ja ajatusten pohjalta näitä asioita mietitään. Ketä kutsutaan mukaan keskusteluihin, kuka on asiantuntijana kertomassa luottamushenkilöille asioista. Itse näen, että lautakuntatasolla erityisesti keskustelu henkilöstön eri edustajien kanssa olisi todella hedelmällistä. Ammatillisena opettajana olen nähnyt käytönnön työssä sen, millainen osaamispotentiaali kentällä on.Kun asioita olisi yhdessä työstämässä niin asioista päättävät, niitä hallinnoivat ja erityisesti näitä tpteuttavat, saadaan aikaan hyvä combo ja myös realistinen kuva siitä missä mennään ja minne suunnataan.

Yhdessä tehden ja kenttää kuunnellen uskon meidän saavan monia hyviä tavoitteita strategiaan.

Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen. Meillä on kunnassa hienoja kokeiluja erilaisista opetustavoista. On ulkopainotteista opetusta ja 1-2 yhteisluokkia. Meillä on yhtenäiskoulu ja syksyllä myös uusi yläkoulu. Pienistä kyläkouluista yli 600 oppilaan alakouluihin. Osaajia on ja erilaisista hankkeista kokemusta. Hyödynnetään kaikkea tätä. Ideoidaan yhdessä, kuullaan opettajia. Luodaan vahvuudet, joita monistaa eri kouluissa ja tilanteissa. Napataan kiinni heikkouksista ja kehitetään niitä yhdessä. Otetaan osaaminen ja koulutus vahvasti mukaan tulevaan strategiaan.

Ehdolla ollaan!

Kokoomuksen Lempäälän kunnallisjärjestön hallitus nimesi ensimmäiset 20 kuntavaaliehdokastaan joulukuun kokouksessaan. Olen ilolla lähdössä tavoittelemaan kolmatta valtuustokautta Lempäälässä. Jo tässä vaiheessa olen innoissani tästä meidän porukasta, ihan huikeita ehdokkaita meillä jo nyt kasassa ja vielä mahtuu. Olisitko sinä innokas lähtemään vaaleihin mukaan meidän joukkuessa? Jos yhtään pohdit, ota yhteyttä. Kerron sinulle mieluusti lisää valtuustotyöskentelystä.

Yhteisistä asioista päättäminen ja niihin vaikuttaminen on ollut minulle luontevaa. Monenlaisia, niin isoja, pieniä, positiivisia kun vaikeitakin päätöksiä on tällekin kaudelle mahtunut. Aina ei voi miellyttää kaikkia, eikä aina vain pysty arvioimaan päätöksen seurauksia riittävällä laajuudella, vaikka siihen laittaisi kaikken tarmonsa ja kävisi läpi saatavilla olevan tiedon. Tästä haasteesta kirjoitin myös blogiini talousarviokokouksen osalta.

Vuosi 2020 on ollut monella tapaa vaikea ja raskas. Ihan jo omassa elämässä on myllertänyt paljon, mutta niin myös kuntapolitiikan saralla. Lempäälä kuntana on tehnyt nopeita päätöksiä Koronan taltuttamiseksi kunnassa. Siinä missä valtaosa muista kunnista lomautti väkeään keväällä, me emme. Tämä oli tärkeä ja valstuullinen päätös, josta olen ylpeä. Toinen asia, mistä olen Korona-aikana iloinnut on se, kuinka olemme tehneet yhteistyötä yli toimialarajojen. Tämä on asia, joka aiheuttaa päänvaivaa monille kuntalaisille, jotka joutuvat asioimaan monella luukulla. Toiminta kunnassa on monin osin vielä kovin siiloutunut, mutta kevät jo osoitti sen, että kun on tahtoa, niin löytyy myös keinoja. Kun asiakas on yksi ja sama, on hänen turha asioida samassa asiassa monella luukulla, kun yhdestä voisi hoitaa asioita kokonaisvaltaisesti. Liian usein mennään organisaatio edellä. Pahimmassa tapauksessa paperit eivät edes siirry saman talon sisällä ellei asiakas niitä itse kiikuta huoneesta toiseen. Jokainen viivästynyt tai yleisesti paljon aikaa vienyt päätös tai kunnolla perustelematon päätös tietää lisätyötä molemmissa päissä ja turhauttaa. Keskustelu ja yhdessä asioiden eteenpäin vieminen on kaiken a ja o. Tähän toivon itse aikaa, ajatusta ja resursseja tulevalle vuodelle vielä lisää.

Kuntavaaleissa on todella kyse Suomen tärkeimmistä vaaleista. Ei ole yhdentekevää, ketkä asioistamme päättää. Vaikka yksin kuntapolitiikassa harvoin asioita saakaan tapahtumaan, tarvitaa aina yksilöitä laittamaan asioita liikkeelle. Yhdessä tehden tulee parasta! Olen edelleen vahvasti sirä mieltä. Olen parhaiten tutustunut kunnan toimintaan ja palveluihin niitä käyttämällä. Itselle tutuksi ovat tulleen erityisesti kasvatus ja sote. Kun omassa lähipiirissä sairastutaan, sitä huomaa olevansa oravanpyörässä, josta on vaikea päästä pois ja toisaalta pää on niin pyörällä, ettei sitä tiedä miten edes toimia. Ammattitaitoinen, auttavainen ja osaava henkilökunta kyllä osaa ohjata. Tärkeää on, että keskustelujen kautta he osaavat myös tarjota ja vastata, ilman että kysyjä osaa edes kysyä.

Saikan kukkapellolla kesällä 2020

Lasten kasvaessa laadukas varhaiskasvatus, opetus ja terveet tilat ovat olleen vaikuttamisen paikkoja. Meillä osataan ja halutaan tehdä. Meillä on saanut ideoida ja kehittää. Välillä jopa niin, että perustyö on jäänyt vähemmälle. Joskus on tärkeä pysähtyä pohtimaan sitä, missä ollaan nyt ja mihin halutaan suunnata. Kun perusta on kunnossa, sille on helppo rakentaa. Kun resurssit on kunnossa, kukin työntekijä voi tehdä sitä, mitä on tullut tekemään.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, kuntapäättäminen ja päättäjänä oleminen ei ole virheiden ja epäkohtien etsintää, se on tiimissä tekemistä kuntalaisten ja kunnan parhaaksi. Kaikkea ei saa kerralla valmiiksi, mutta pienissä palasissa en usko minkään olevan mahdotonta. Kaikki ei ole kiinni rahasta, usein ymmärrys ja halu tehdä vievät jo pitkälle. Notkeilla liikkeillä ja viisailla ajatuksilla voidaan jopa säästää tai tuottaa lisäarvoa.

Tässä muutama ajatus siitä, miksii minä olen ehdolla huhtukuun vaaleissa.

Taloudesta tulevalle vuodelle

Talousarvio kokous on merkittävin kokous valtuustovuodessa. Se on kokous, joka päättää pitkän prosessin ja monet keskustelut kunnan suunnasta ja määrärahoista. Marraskuisen valtuuston tuloksista olemme saaneet lukea paikallislehdestä jo useaan kertaan.

Syyskauden viimeinen kokous oli torstain Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän yhtymäkokous. Etänä sekin, kuten tähän päivään kuuluu.

Minulta on kysytty omasta äänestyskäyttäytymisestä. Miksi en ollut halukas tekemään pohjaesitykseen henkilöstövähennyksiä Lempäälä-talon palvelukäytävältä (hyväksyttiin) ja toisaalta en ollut valmis lisäämäänkään niitä hammaslääkärilla ja kotihoidon kahdella sairaanhoitajalla ikokouksessa esitettyjen ehdotusten mukaisesti (hyväksyttiin). Tai miksi en kannattanut nuorten leiritoiminnan budjettilisäystä (hyväksyttiin). Ja kuitenkin olin mukana, kun yksimielisesti valtuusto halusi painottaa, että vanhuksille ja vammaisille taataan koti-ja asumispalvelut. Viime päivinä olen myös kuullut kuuluvani sukkasaippuan pelkääjiin. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Yleisesti koen poitiikan olevan parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Sitä, että yhdessä puhutaan ja sovitaan, pohditaan ja kuunnellaan. Se mistä en pidä, on se, että muutosesityksiä sinkoilee sieltä täältä ja niihin on hankala ottaa kantaa ja koppia. Erityisesti silloin, kun ei oikein tiedä mikä on nyt kokonaisuus. Jos hyväksyn tämän, pitääkö minun hyväksyä myös seuraavat. Kun puhutaan taloudesta, on äärimmäisen hankalaa käsitellä muutoksia yksittäisinä kohtina, kuten nyt kokouksessa tehtiin. Kun äänestykset tehdään erikseen kunkin asiakohdan kohdalla, ei kokonaisuudesta ole tietoakaan. Siis siitä mitä esityksiä nyt vielä tulee ja miten minä haluan niihin suhtautua. Jos olen valmis pieniin muutoksiin, mikä on se muutos, jonka puolella haluan olla.

Kun tiesin, että muutosesitys erityisopetuksen ja joustavan tuen lisäämiseksi oli tulossa, halusin olla tämän takana. Tämä oli painotus, josta on puhuttu useana vuonna, mutta se ei ole toteutunut siinä mittakaavassa ilman lisärahoitus, kun olisi ollut tarve. Toisaalta, jos olisin ajoissa tiennyt kotinhoiton sairaanhoitajien lisäämisestä, olisin todennäiköisesti puolustanut sitäkin. Mutta jo tässä kohtaa puhutaan kohtuullisista summista ei ensi vuoden osalta, koska ne koskevat vain puolta vuotta, mutta nämä lisäykset ovat jatkossakin budjetissa ja vuonna 2022 ne ovat siellä 100%. Halusin siksi olla kirjauksen takana, jossa nämä kotihoidon palvelut halutaan turvata. Usein määrärahoissa on varmaa painotuksiin (joista päättää lautakunta). Tärkeitä lisäyksiä kyllä, mutta taloutta tasapainottaessa jokainen lisäys on aina tärkeä punnita. Vähentämisiin kun harvoin halutaan mennä ja sille on syynsä. Minusta talousarvion käsittelyn menetelty ei ollut kovin onnistunut, koska kokonaisuutta ei pystynyt kukaan hahmottamaan.

Tällä sukkamehulla haluan siis avata sitä näkemystä, että kun budjettia läpikäydään kunnanhallituksessa useaan kertaan. Valtuustollekin pidettiin oma keskustelutilaisuus ja ryhmät pohtivat asiaa todella paljon. Miksi silti näistä monista muutosasioista ei kunnolla käydä keskustelua ja saatu kunnon perusteita? Osasta kyllä, mutta kaikkien kohdalla näin en voi todeta. Onko meidän talouden käsittelyprosessi edelleen pielessä? Tiedän, että ryhmyreiden tapaaminen tänä vuonna jäi pitämättä. Itse pidin puheenjohtajana tätä erittäin hyvänä ja tärkeänä tilaisuutena. Toisaalta valtuusto kokonaisuudessaan keskusteli enemmän. Niin tai näin paljon hyvää saatiin budjettiin mahtumaan, enkä sinällään ole näistä pahoillaan. Kunhan muistamme. että näillä päätöksillä olemme lisänneet kuluja lähes puoli miljoonaa vuoden 2022 talouden pohjaan. Tulevina vuosina painotuksia tuleekin taas pohtia entistäkin painokkaammin.

Pakko vielä suosta sukkamehusta sanoa. Se, että usein olen yleisesti usein pohjaesityksen kannalla johtuu siitä, että moni asia on käsitelty lautakunnassa ja kunnanhallituksessa hyvin perusteellisesti ennen kun ne saapuvat valtuustoon. Vaikka valtuustossa tehdään viilauksia, muutoksia ja jopa palautuksia on niillä aina oltava hyvin vahva peruste miksi. Haluan itse uskoa siihen, että paras tietotaito asioiden käsittelyssä asuu näissä kahdessa toimielimessä. Jos asia muuttuu tai siitä tulee käsittelyn aikana lisää tietoa, tai lautakunnassa herää jokin erityinen huomio, on aivan ensisijaisen tärkeää, että vielä valtuustossa asiaa voidaan muuttaa. Mutta jos muutos on sellainen, johpn en itse varsinaisesti usko, olen pohjan kannalla.

Tullessani mukaan valtuustotyöhön kummastelin joskus, kuinka kunnanhallituksen puheenjohtaja ja jäsenet ottivat kovin kantaa käsittelyssä olleeseen asiaan. Minua tuolloin ohjeistettiin, että valtuustossa asiat ovat kunnanhallituksen esityksiä (ei enää siis kunnanjohtajan) ja niitä on luonnollista KH jäsenten ja puheenjohtajan silloin myös tukea. Joskus äänestyksissä huomasi selvästi sen, kuinka KHn päätöksen takana seisoivat jäsenet hyvin vahvasti yli puoluerajojen. En tiedä mitä nyt on käynyt, kun monessa kohtaa jopa KH jäsenet tekevät ja kannattavat muutosesityksiä valtuustossa. Siis omaa (usein yksimielistä) esitystään vastaan. En tiedä mitä mehua se sitten on.

Valtuustoaloite TK-sairaalan päivätoiminnan aloittamisesta

Valtuustoaloitetta jättämässä kokouksessa 30.9.2020

Jätin illan valtuuston kokouksessa aloitteen Lempäälän terveys-keskussairaalan vuodeosaston päivätoiminnan aloittamisesta. Tiedän, että toimintaa osastolla on joskus asiakkaille tarjottu, mutta sitten se on jäänyt. Oma kokemus kohtuulliselta ajalta yhtäjaksoisesta hoidosta, vaikkakin läheisenä ei itse asiakkaana, varmisti sen, että jokainen pienikin aktivointitoimi voi auttaa ihmistä parantumaan.

VALTUUSTOALOITE

Jokainen sairaalassa ollut tietää, kuinka pitkiltä hoitopäivät tuntuvat. Usein hoitajien ja laitoshuoltajien tapaaminen muutaman kerran päivässä ovat ainoat kontaktit ihmisten kanssa. Kun hoitojakso pitkittyy korostuu usein myös tarve yhteisöllisyydelle. 

Lempäälän terveyskeskus-sairaalassa on potilaita, jotka mieluusti osallistuisivat erilaisiin aktivointitoimiin hoitojaksonsa aikana, se voisi jopa edistää toipumista. Moni heistä on tottunut aktiiviseen elämään tai palveluasumisen päivätoimintaan. Monille pienikin hetki yhdessäoloa toisten kanssa vaikkapa pelaten ja askarrellen muutamana päivänä viikossa piristäisi päivää ja saisi ajatukset sairaudesta muualle. Osaamista kuntamme henkilökunnassa on varmasti olemassa, eikä vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa tukea tai jopa toimintaa kannata sulkea pois. 

Covid19 on tehnyt sairaalassa olemisesta vielä yksinäisempää, kun läheisten vierailuja on jouduttu rajoittamaan. Päivätoiminnan käynnistäminen ei välttämättä ole juuri nyt mahdollista, mutta uskomme vielä koittavan päivän, jolloin voimme turvallisesti toimintaa mahdollistaa myös Lempäälän terveyskeskus-sairaalan osastolla. Valtuustoaloite katsoo tältä osin siis tulevaisuuteen.

Me valtuustoaloitteen allekirjoittajat ehdotamme, että kunta selvittää mahdollisuuksia aloittaa päivätoiminnan tarjoaminen terveyskeskus-sairaalassa. 

Tämän aloitteen laati Kokoomuksen valtuustoryhmä.

Lempäälässä 30.9.2020

Riina Aspila

Aloitteen allekirjoitti 33 valtuutettua

Kuntavaalit – täältä tullaan!

117376105_10158053364564442_6461900055913958693_n

 

Koska kunnissa tehdään ne suomalaisten arkeen kaikkein suorimmin vaikuttavat päätökset, päätin kolmannen kerran sanoa KYLLÄ ja lähteä mukaan kuntavaaleihin.

Lempäälässä asiat ovat monilta osin malillaan, vaikka kaikessa emme mallioppilaita todellakaan ole. Oman kotikunnan asiat kiinnostaa ja niihin olen pystynyt monessa kohtaa myös vaikuttamaan. Vaikka välillä on tuntunut siltä, että vaikka kädet kuinka nostaa pystyyn, sitä on silti vain sylkykuppi.

Meillä on edessä mielenkiintoiset ajat. Talous on haatavassa tilanteessa koko maassa. Koronakriisi söi monet kasvuhaaveet yhdessä keväässä ja tuleva syksy on iso kysymys. Kun sydäntä lähellä on viime vuosien aikana ollut erityisesti varhaiskasvatus, sekä monipolviset sote-palvelut voi jostain asioista jopa sanoa tietävänsä. Ainakin kokemusta näistä on.

Yhdessä tehden hyvä tulee, siksi siis mukana näissäkin talkoissa. Tule sinäkin mukaan ehdokkaaksi Kokoomuksen tiimiin tai tukijoukkoihini vaalitöitä tekemään! Kuntavaalit käydään huhtikuussa 2021.

Valtuustoaloite 27.5.2020 lähikierrätyspisteistä ja niiden kaavoituksesta

WhatsApp Image 2020-05-27 at 20.45.25

VALTUUSTOALOITE Lempäälässä 27.5.2020

Jätehuoltomääräysten mukaan vuodesta 2021 alkaen biojäte, muovi-, lasi- ja kartonkipakkaukset sekä pienmetalli kerätään erikseen kiinteistöistä,  joissa on vähintään viisi huoneistoa. Tämä siis tarkoittaa, että taajama-alueella 5 asunnon tai sitä isomman kiinteistön jätehuollon kierrätys on velvoittavaa. Tämä velvoite tulee korjaamaan nyt taajama-alueen kerros- ja rivitaloalueiden kierrätystä kokonaisvaltaiseksi ja lisää myös yhteistyötä asunto-osakeyhtiöiden välillä.

Lempäälässä jätehuoltoa hoitaa Pirkanmaan jätehuolto Oy, jossa Lempäälä on omistajajäsenenä.

Uusille kaavoitettaville omakotialueille on mahdollista sijoittaa valmis kortteli- tai lähikierrätyspiste, jolla saadaan hoidettua velvoite alueen kiinteistöille liittyä valmiiseen konseptiin jo kaavoitusvaiheessa. Tämä velvoitus tulee ottaa osaksi Lempäälän kunnan kaavoitusta.

Haasteena on jo olemassa olevat omakotitalojen kaava-alueet. Pirkanmaan jätehuollon tavoitteena on ollut tuottajayhteisöjen kanssa sijoittaa Ekopisteitä näiden alueiden läheisyyteen. Kokemuksesta tiedämme, että kierrätys on parempaa kun keräyspiste on lähellä ja kulku sinne vaivatonta.

Me allekirjoittaneet ehdotamme, että

  1. Lempäälä kunta osoittaa lähikierrätyspisteiden paikat katu-tai tiekohtaisesti  jo olemassa oleville kaava-alueille.Asiasta sovitaan ja neuvotellaan yhdessä asukkaiden kanssa. 
  2. Uusille asuinalueille kaavoitetaan lähikierrätyspiste ja siihen liittyminen osoitetaan jo kaavavaiheessa. 
  3. Kunta toteuttaa kokonaisvaltaisen selvityksen kuinka Lempäälässä edetään kohti kierrätyksen järjestämisen organisointia, jotta kaikilla taajama-alueen kiinteistöillä olisi suunnitelma miten kiinteistöjen kierrätys hoidetaan.

Haja-asutusalueen kierrätysmahdollisuuksien parantamista tulee siis tutkia ja edelleen edesauttaa. Yhteiskunnassa on tahtotilaa parantaa jätteiden kierrätystä, varsin kun se tehdään helpoksi.

Aloitteen valmisteli Kokoomuksen valtuustoryhmä ja sen aloitti 41 valtuutettua.

Riina Aspila