Hyvät seutupäiväläiset, vanhat tutut ja uudet tuttavuudet, Tervetuloa Lempäälään
Viime viikkojen aikana olemme sanoneet useat hyvästit ja myös uudet tervehdykset. Valtuustokauden päättyminen ja uuden alkaminen on väliin hämmentävää aikaa. Vaalit on käyty, sen päälle neuvotteluita. Pohditaan luottamushenkilöpaikkoja ja mietitään missä kokoonpanossa päätöksiä omassa kotikunnassa tehdään jatkossa. Valtuuston viimeisessä kokouksessa on aina vähän haikea fiilis, kun hyvästit sanotaan niille luottamushenkilöille, jotka uransa siinä kohtaa päättää.
No kaikki nämä jää muisteloihin, kun uusi valtuustokausi taas alkaa. Meillä Lempäälässä tällä viikolla kokoontui uusi valtuusto, kuten monessa seudun muussa kunnassa. Olo oli taas kuin ekaluokkalaisella. Uusia ihmisiä, jännityksen tunnelmaa ja tietysti niitä paikkavalintoja. Kaikki on jotenkin uutta, myös meille konkareille. ihanaa nähdä täällä teitä vanhoja tuttuja, mutta vielä ihanampaa – jos näin nyt voi sanoa, on nähdä myös uusia kasvoja. Niin luottamushenkilöinä kuin viranhaltijoina kunnista ja seututoimistosta.
Kokonaisuudessaan tämä valtuustokausi on ollut todella raskas. En tiedä teistä muista, mutta itse ainakin odotan jotain vähän tasapaksuisempaa. Tällä kaudella kohdattiin koronaa, perustettiin hyvinvointialueet ja käytiin vaalit tavallaan kahteen kertaan, myös TE-uudistus osui kalkkiviivoille. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja talous sakkasi monissa kunnissa aika isosti. Oli säästöohjelmien vuoro. Välillä mietin että oliko meillä mitään kivaa? No olihan meillä. Lempäälässä on avattu komeat ja palkintoja voittaneet kuntoportaat, Ideaparkin alle avautui Louhi uimahalli-kylpylä, kouluja on peruskorjattu, laajennettu ja rakennettu. On voitettu palkintoja yrittäjämyönteisyydessä ja kasvettu asukasmäärässä. Pärjätty monella tapaa haastavina aikoina. Moni teistä miettii nyt, että mitäs meillä kotikunnassa on tehty. Varmasti tulee mieleen montakin hyvää juttua. Ehkä jokuselle saattaa tulla mieleen myös pari somekohua ja asiaa jota ei niin ikävä ole.
Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos! Ja sen keskellä nyt ollaan. Muuten ihan konkreettisesti, ei siis vain luottamushenkilöiden näkökulmasta. Olemme siis Lempäälä-talossa, tarkemmin ihanassa lempikirjastossa. Jokunen saattaa olla täällä tänään ensimmäistä kertaa. Mutta tuskin viimeistä.
Lempäälä-talo on meidän kunnan yhteinen olohuone. Kirjasto, kunnanvirasto, kokous ja kohtaamispaikka lapsille, nuorille, perheille, ikäihmisille. On jumppaa, on kulttuuria, seminaareja, vanhempain iltoja lautakuntien kokouksia jne jne. Talo valmistui koronan aikaan ja on tällä valtuustokaudella päässyt oikeastaan kunnolla tositoimiin. Naapurissa tuolla on GIN tislaamo. Siellä valmistuu maailman parasta Giniä. Erik Edner torin toinen laita odottaa vielä rakentamista, mutta jossain kohtaa täällä on vielä enemmän naapureita luvassa. Naapurissa tuolla on Vuoden 2024 Silta -palkinnon voittanut Telkäntaipaleen silta, joka sitoo yhteen kuntakeskustan raiteiden molemmin puolin. Rata kulkee naapurissa ja jos joskus mietit, missä kannattaa etelästä tai pohjoisesta väkeä tavata, niin tässäpä sinulle paikka kohtaamiseen. Lempäälä on lähellä ja saavutettava helposti, nopeasti ja vaivattomasti.
Hyvät ystävät,
Jos jotain Lempäälästä, seutuyhteistyöstä ja kumppanuuksista haluan sanoa on sillan rakentaminen. Se kuvaa minusta hyvin sitä mistä tässäkin tänään on kyse. Yhteistyöstä, yhteisestä halusta tehdä asioita yhdessä, toinen toisiltamme oppien ja usein myös toisiamme kirittäen.
Tiedetään kaikki, että rakentaminen on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Rakentaminen ei onnistu, jos ei suunnitella ja toteuteta asioita yhteistyössä. Kukaan ei rakenna siltaa yksin. Minulle seutuyhteistyö on ollut vahvaa verkostoitumista muiden kuntien päättäjien kanssa. Se on ollut myös vahvaa edunvalvontaa ja vaikuttamista. Aika vahva on näissä asioissa selkänoja yleensä ollut. Ja tämä seutupäivä – se on eräänlainen tyhypäivän ja kevätjuhlan sekoitus meille jokaiselle.
Nautitaan tästä illasta, jutellaan ja tullaan tutuiksi toisillemme. Pidetään huolta, että uudet ensikertalaiset tapaavat konkareita ja päinvastoin. Huolehditaan siitä, että jokaisella on hauskaa ja hyvä mieli. Huolehditaan yhdessä siitä, että seutuyhteistyön tavat, mallit ja eräänlainen perintö tämänkin illan myötä tulee tutuksi uusille luottamushenkilöille ja työntekijöillemme jotka ovat täällä tänään ensimmäistä kertaa.
Vielä loppuun sananen Tove Janssonilta
- Ajatella, ajatella, sanoi Muumimamma tirkistellen kohti aurinkoa. Elämä on aika kummallista. Tässä sitä on ikänsä uskonut, että hopeatarjotinta voi käyttää vain yhdellä tavalla ja sen on kin paljon parempi johonkin aivan muuhun. Ja kaikki sanovat: Älä keitä niin paljon hilloja – ja miten ollakaan, kaikki tulee kuitenkin syödyksi.
Mitä mahtavinta seutupäivää ja iltaa kaikille!