Valtuustoaloite vuoden valtuutetun valitsemiseksi

Jätin keskiviikon valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen. Aloite koski vuoden valtuutetun valitsemista ensi valtuustokaudella Lempäälässä.

VALTUUSTOALOITE

Lempäälän kuntaan saatiin jälleen upea tunnustus, kun meidän oma valtuutettu Hakalan Heikki valittiin valtakunnan vuoden valtuutetuksi. Tässä kohtaa ajatus heräsi siitä, voisimmeko mekin nostaa täällä Lempäälässä esiin valtuustotyötä ja valtuutettuja.Valtuuston on tällä kaudella työstänyt niin eettistä koodistoa kuin valtuutetun käsikirjaakin. Olemme tehneet paljon asioita yhdessä ja tämä voisi olla yksi hyvä lisä yhdessä tekemistä.

Muutamissa kunnissa/kaupungeissa valitaan oma vuoden valtuutettu. Lempäälässäkin voitaisiin ensi kaudella valita vuoden valtuutettu. Vuoden valtuutettu voisi olla yhteistyökykyä korostava, uutta luovaa ajattelua tuottava tai aktiivinen kuntaviestijä. Teemat eivät varmasti lopu. Teemat voisivat hyvin pohjata kuntastrategian teemoihin vuosittain. 

Me aloitteen allekirjoittajat kannatamme ajatusta Lempäälän oman vuoden valtuutetun valitsemista. Työrukkanen aloitteen eteenpäin viemisessä voisi hyvin olla valtuuston puheenjohtajisto ja tulevan valtuustokauden alussa voisi valinnan kriteeristön vaikka yhdessä ryhmyreiden kanssa toteuttaa. 

Aloitteen valmisteli Kokoomuksen valtuustoryhmä.

Lempäälässä 28.10.2020

Riina Aspila

Aloitteen allekirjoitti 20 valtuutettua

Kiitokset puheenjohtajakaudesta!

Eilinen kokous oli osaltani viimeinen valtuuston puheenjohtajan roolissa. Siis ainakin toistaiseksi. Jo vaalikauden alussa ryhmien neuvotteluissa sovittiin, että pestini on kaksivuotinen. Jatkossa pestini on valtuuston 1. varapuheenjohtaja. Oma valtuustoryhmäni ja kunnallisjärjestö muistivat minua ryhmäkokouksessa kiitoksin ja kukkasin. img_9319

Olihan se juhlavaa toimia puheenjohtajana kokouksessa, jossa ensin muistettiin upeita työmyyriä eli kunnan pitkäaikaisia työntekijöitä ja luottamushenkilöitä Tasavallan presidentin myöntämin kunniamerkein. 

Kokouksen alussa sain ehkä ainutlaatuisen tilaisuuden valtuuston puolesta onnitella myös Kiekkoleijonia ja erityisesti kapteenia lempääläistä Marko ”Mörkö” Anttilaa. Hän oli kokouksen aikaan kansanjuhlissa Tampereella joukkueensa kanssa, ehkä raikuvat aplodit kaikuivat sinne saakka kokouksestamme. Juhlien aika Lempäälässä on myöhemmin ja myös tulevan maanantain kunnanhallituksessa Marko muistamisesta käydään keskustelua. Ei liene sattumaa, että molempien maajoukkueiden kapteenit tulevat Lempäälästä ja ovat paikallisen seuran kasvattaeja. Upeaa uraa naismaajoukkueessakin tehnyt Jenni Hiirikoski on kotoisin Lempäälästä ja LeKissä hänkin aikanaan pelannut.

Vaikka koinkin saaneeni pyyhkeitä puheenjohtajuudestani ja puheenjohtajakaudesta kokouksen kokouksen alussa pidetyssä puheevuorossa, joka koski kahdenvuoden takaisia neuvotteluja. Koen puheesta huolimatta, että kaksivuotiskausi on silti monella tapaa ollut rakentava ja yhdessä tehty. Aikanaan, kun minut tehtävään kuitenkin yksimielisesti valittiin, toivoin yhteen hiileen puhaltamista ja yhdessä tekemistä, jossa konkarit auttavat untuvikkoja. Kuluneella kaksivuotiskaudella valtuusto onkin käynyt paljon keskustelua erilaisista asioista. Meillä on ollut paljon huolia, murheitakin. Paljon asioihin tutustumista ja taustoitusta. Onneksi myös monia asioita, joista olemme voineet olla iloisia ja kiitollisia. Moni asia on harpannut eteenpäin, toiset ylöspäin lähes harjakorkeuteen saakka.

On ollut ilo luotsata Lempäälän  kunnanvaltuustoa. Aina se ei ole ollut helppoa, mutta en sitä toki odottanutkaan. Kyllähän se joka kerta harmittaa, kuten nytkin, kun kokouksen jälkeen tullaan torumaan sanomisistasi ja tekemisiäsi, vaikka olet tehnyt kuten pitää. Mutta se on elämää, se on näiden luottamustoimien hoitamista, jossa aina ei vain onnistu miellyttämään toimintatavoillaan kaikkia, vaikka parhaansa tekee. Onneksi nämä tapaukset ovat yksittäisiä ja kohtuullisen vähäisiä. 

c7b9d006-67c4-45b8-b3b8-ec64fbf99bf7

Viimeistä viedään. Kuva: Päivi Söderström

Valtuuston kahden vuoden aikana valtuustoryhmien puheenjohtajien kanssa olemme neuvotelleet ja käyneet keskustelua oman kokemukseni mukaan enemmän kuin mitä edellisellä valtuustokaudella yhteensä. Se ei ole ollut osoitus epäluottamuksesta tai tyytymättömyydestä asioiden valmisteluun. Koen sen olleen yhteisen tahtotilan etsimistä, taustoitusta ja toimintatapoihin tutustumista. Näihin keskusteluihin liittyy paljon sellaista, jossa konkarit ovat myös tukeneet ja taustoittaneet uusia valtuutettuja. Samalla on haettu yhteistä toimintamallia, joka uudessa porukassa täytyy aina yhdessä luoda. Sitä ei ylhäältäpäin voida tuoda.

Edellinen valtuusto loi uuden organisaation, jota me lähdimme toteuttamaan. Tahtotila muun muassa lautakuntien vallan ja vastuun lisääntymisestä on kokemukseni mukaan toiminut hyvin. Valiokunnat uutena toimielimenä ovat vielä valitettavan vähällä käytöllä, mutta muokkaantumassa parhaaseen iskuunsa. Töitä näiden eteen on vielä tehtävä, mutta tällä kokemuksella tiedämme jo monta asiaa, jotka korjaamalla päästään oikeammalle polulle.

Jokainen valtuutettu varmasti muistaa, kun kaksi vuotta sitten aloitimme kuntastrategian ja uuden budjetin työstöllä aika vauhdilla. Nämä prosessit eivät totisesti olleet helppoja, mutta hyviä. Ja sanottakoon se vielä kerran, Kunta joka sanoo Kyllä on meidän valtuutettujen ajatus ja idea. Se on valtavan suuri tahtotila, jonka kanssa olemme tehneet töitä koko kunnassa ja tulemme vielä pitkään tekemään. En muista, että strategia ja sen tahtotila olisi koskaan ollut näin kaikkien huulilla.  Vaikka viime päivinä olemmekin olleet myös kunta, joka sanoo Mörkö!

Se, minkä toivon tulevaisuudessa hoituvan, ja ehkä kokouksen alun puheenvuorossa viitattiin myös tässä kohtaa kokemattomuuteeni, on asia joka on minua harmittanut kovasti.  Se koskee puheenjohtajan koulutusta. Minä en ollut valmis konkaripaketti puheenjohtajaksi, eikä sitä minulta varmasti odotettukaan, ainakaan kaikki. Toivoin siksi pääseväni koulutukseen, jotta olisin voinut olla parempi, varmempi ja osaavampi puheenjohtaja. Tätä mahdollisuutta ei minulle kunnan puolesta suotu, enkä siihen oman taloudellisen tilanteen vuoksi pystynyt omaa rahaa riittävästi laittamaan kiinni. Koin tämän epäreiluksi ja epäedulliseksi myös kuntaa kohtaan sillä tiedän, että tontilleni varmasti olisi kuulunut monta asiaa, joista en vain ole tiennyt olla kiinnostunut tai osannut ottaa huomioon. Toivonkin, että jatkossa puheenjohtajilla olis mahdollisuus kouluttautua tehtäväänsä, mikäli hän kokee sitä tarvitsevansa. Kaikkea kun ei aina ole fiksua oppia kantapään kautta.

Toisaalta taas se mistä olen iloinen on ollut tahtotila ja aktiivisuus valtuuston osaamisen kasvattamiseen. Se on ollut yksi asia, johon ollaan haluttu panostaa. Sitä on tehty paljon ja viimeisen kunnanhallituksen päätöksen mukaisesti olemme liittyneet myös Kuntaliiton USO-verkostoon eli uuden sukupolven organisaatiot ryhmään, jonka kautta pääsemme kehittämään omaa osaamispääomaamme luottamushenkilöiden kesken kuin yhdessä verkostoon kuuluvien kuntien kanssa. Syksyllä starttaamme tämän kanssa täysillä ja toivon, että kaikki ovat silloin mukana! Tässä kohtaa salista sain kovasti nyökkäilyjä, joten uskon tähän.

Puheenvuorossani valtuustolle halusin erityisesti osoittaa kiitoksen niille, jotka olette tukeneet, neuvoneet ja myös kiittäneet tällä matkalla. Oma erityiskiitos meni kunnanhallituksen puheenjohtaja Heikki Hakalalle, jonka kanssa on ollut äärimmäisen hyvä tehdä hommia ja jakaa hoidettavia tehtäviä. Tiedän, että hän on tehnyt aivan liikaa, mutta kiitos siitä että on tehnyt!

Kiitokset kuuluvat oikeutetusti myös kunnanjohtaja Heidi Römölle ja hallintopäällikkö kaima Riina Kivistölle ja kokouksessa Riinaa tuuranneelle Markus Hirvilammelle valtuustotyöskentelystä ja siihen valmistautumisesta. Pöydän takana on ollut helppo olla, kun tuki on ollut lähellä.

Lempäälän kunnan johtoryhmä ja työntekijät ansaitsevat myös ison kiitoksen. He ovat aina olleet valmiit käymään keskusteluja ja vastaamaan kysymyksiimme neuvotteluissa ja valtuustotyössä. Ilman erillistä toivetta, olemme saaneet materiaalia ja on ollut jopa itsenstäänselvyys, että jokainen on aktiivisesti mukana, kun kysyttävää tai tarkennettavaa on ollut. 

Rohkeat, toimeen tarttuvat ja asioita esiin nostavat ryhmyrit ovat olleet voimavara itselle, mutta myös ehdottomasti koko valtuustotyölle. Kiitos myös teille isosta roolistanne valtuustotyön kehittämisessä. Puheenjohtajien rooli on merkittävä tiedonkulussa ja niissä kohdissa kun olemme tunnustelleet asioita. Viestinvälitys on ensisijaisen tärkeää, jotta kaikki voimme olla myös sen saman tiedon äärellä päätöksiä tehtäessä. Tähän muun muassa kokouksessa hyväksytty arviointikertomus kiinnitti huomiota. Iso rooli tässä on valtuustoryhmien puheenjohtajilla. Uskon ja toivon, että myös tulevan puheenjohtajan Kuisman Juhan kanssa yhteistyö ja tuki valtuustoryhmien puheenjohtajien kesken toimii.

Lempäälässä tehdään jatkossakin asioita yhdessä, meillä on elämyksiä ja olemme edelläkävijä, kuten tekemämme strategia meitä ohjaa. Vaalitaan avoimempaa tunnelmaa ja tekemistä. Ollaan aktiivisesti yhteydessä toisiimme. Näin saavutetaan paras tulos päätöksenteossa Lempäälän kannalta myös jatkossa.

Tove Janssonin Vilijonkan sanoin

”Vilijonkka nosti huuliharpun ja puhalsi siihen,
hän liikutti sitä edestakaisin ja kuunteli säveliä.
Sitten hän istuutui pöydän ääreen.
Miten se nyt menikään, tiluliluu, tiluliluu…
On vaikea osua oikeaan, Vilijonkka yritti toistamiseen,
tunnusteli varovasti säveliä ja löysi niistä ensimmäisen, ja toinen sävel tuli itsestään.
Sävelmä pujahti hänen sivuitseen, mutta palasi takaisin.
Kannatti näköjään kokeilla, ei etsiskellä.
Tiluliluu, tilulilaa, nyt ryöppysi säveliä riveittäin,
jokainen kiistämättömästi omalla paikallaan. 

(Muumilaakson Marraskuu, Tove Jansson)

35078f12-fdfc-49ea-9558-8cd5ee5834d4

Viimeinen nuijan kopautus, kokous on päättynyt.  Kuva: Mikko Blomqvist

Miten kertoa siitä mitä teet?

Olin eilen kertomassa kuinka kunta toimii kunnan luottamushenkilötoiminnan näkökulmasta ja poliittisesta päätösenteosta partiossa. Osana partio-ohjelmaa niin seikkailijoilla (8-10 vuotiaat) kuin tarpojilla (11-15 vuotiaat) on kunnallishallintoon tutustumista. Siispä minäkin marssin oman lippukuntani kololle.

Kokeneena partiojohtajana ja usein poliittisesta toiminnasta kertoneena ajattelin, että tiistain kolo-ilta olisi ihan helppohomma. Mutta hyvin pian huomasin, ettei se itseasiassa ole lainkaan helppoa. Kuinka kertoa lapsille ja nuorille siitä mitä teen luottamushenkilönä ja miksi tällainen luottamushenkilöjärjestelmä ylipäänsä on olemassa.

Aloitin rohkeasti puolueista ja vaaleista sekä siitä mikä ero on luottamushenkilöllä ja kunnan työntekijällä (vaikka ne välillä voivatkin olla sama henkilö). Sitten kahlasimme läpi kunnan luottamushenkilö-organisaatiota. Lopuksi vielä käytiin keskustellen läpi erilaista Lempäälä-tietoutta.

No miten tämä kaikki sujui? No hienosti tietysti…  no ei ehkä innostavin ja toiminnallisin kolo-ilta, mutta kohtuullisen tyytyväisiltä siellä vaikutettiin. Eniten kaikki tuntui yllättäneen se, kuinka paljon erilaisia toimielimiä kunnassa on ja kuinka monenalaisia vaikuttamiskanavia löytyy. Myös se, miten vaikuttaa asioihin oli kiinnostavaa.

Yksi kysymys pääsi yllättämään ihan illan lopussa ”onko tuo vaikeaa?”.  Pohdin asiaa hieman ja hymähdin ”Useasti on, mutta ei aina”.

IMG_2792

Anna otsikko

Kuntapolitiikkaan pääsyssä ei ole pääsykokeita. Valtuutetulle riittää se kuuluisa maalaisjärki. Silti meidän odotetaan ymmärtävän muun muassa taloudesta aikatavalla. Jos pohjatietoa ei ole, se tulee hankkia joko itsenäisesti, viranhaltijoita tai kollegoilta kyselemällä. Vasta riittävän tiedonsaannin jälkeen on valmis päätökseen. Itse koen myös tärkeänä osana luottamuksen valmisteleviin virkamiehiin. Uskon heidän, kuten meidän valtuutettujenkin ajattelevan aina viime kädessä kuntalaisen parasta ja yhdenvertaista kohtelua.

Politiikkaa tehdään aina ihmisten kanssa, eikä se ole aina helppoa. Tiimityössä on osapuolina monenlaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat ajatukset ja mielipiteet. Aina nämä eivät kohtaa. Joskus yhteisen polun ja päämäärän löytäminen on helpompaa, toisinaan jopa mahdotonta. Välillä on tultava vastaan, toisinaan vain hyväksyä erimielisyys. Tärkeintä on kuitenkin kaikessa muistaa, että vaikka asiat riitelevät ei ihmisten tarvitse. Maalaisjärki varustettuna hyvillä käytöstavoilla riittää pitkälle.

Aina ei ole helppoa kertoa siitä mitä tekee. Ei ole myöskään helppoa laittaa itseään likoon ja ottaa vastaan hyökkäykset somessa tai kylillä, kiitosta kun harvoin kuulee. Aina ei myöskään ole helppoa irrottaa aikaa omasta ja perheen arjesta yhteiseen hyvään. Mutta jokin yhteisten asioiden hoitamisessa kuitenkin kiehtoo ja sitä haluaa kortensa kekoon kantaa. Samalla on kiitollinen siitä äänestäjilleen, että on päässyt näkemään ja kokemaan luottamushenkilönä toimimisen kaikki puolet ja jaksaa edelleen innostua.

Minun voimabiisi

Tänään aamu alkoi rapsakasti maakuntavaltuuston kokouksella. Tuossa kokouksessa päätettiin maakuntakaavan 2040 hyväksymisestä. Valtuustokauden mittainen prosessi saatiin päätökseen: muutamaan karttakuvaan ja 700 sivuun tekstiä. Kaavaprosessi oli kaiken kaikkiaan hyvin osallistava. Muutamia huomioita vielä kokouksessa kaavaan kuitenkin haluttiin. Niistä ainoa hyväksytty oli ryhmämme tekstilisäys Pälkäneen tekopohjavesialueen osalta, jossa tehtiin tekninen korjaus kaavaselostuksen suunnittelumääräyksiin. Tuo oli lisäys oli mielestäni pieni voitto tekopohjavesihankkeiden estämiseksi arvokkaalla harjulla Kangasala ja erityisesti Pälkäneen kunnan alueella. Tällä halusimme korostaa, että maakuntakaavan merkintä ei varmista mahdollisuutta tekopohjavesihankkeille, vaan mahdolliset hankkeet tarvitsevat erilliset päätökset ja IMG_6590kaavoituksen.

Illalla luvassa on vielä kunnanhallitus ja valtuustoinfo. Poikkeuksellisesti minulla on iloa johtaa valtuustoinfo valtuuston puheenjohtajan ollessa estynyt. Kiireinen luottamushenkilöpäivä on siis tämä maanantai!

Kotimatkalla radiossa soi Apulannan Valot piemeyksien reunalla. Tuolla biisillä on ihmeellinen voima. Radio oli tietysti pakko laittaa täysille ja laulaa sen minkä flunssaiselta ääneltä pystyi. Biisiin sisältyy paljon tunnetta, paljon hyviä koettuja hetkiä ja tärkeitä ihmisiä, ihania muistoja ylipäänsä.

”Meistä jokainen on polku jonnekin
Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää
Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois
Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa”

Kokoomuksessa puheenjohtajilla on ollut omia voimabiisejään. Nykyinen puheenjohtaja Petteri Orpo luukuttaa Elastisen Eteen ja ylös. Tuo biisi on täynnä energiaa, positiivisuutta ja tulevaisuuden uskoa. Minun voimabiisini on huomattavasti vakavampi, mutta sanomaltaan ehkä vieläkin syvällisempi. Valot pimeyksien reunalla on biisi, josta vaan tulee hyvälle tuulelle, se luo uskoa ja tahdonvoimaa tulevaan ja saa ainakin minut uskomaan, että jokaisella asialla on isossa kuvassa tarkoituksensa. Biisiin liittyvät muistot ovat myös iso osa tuota hyvää fiilistä.

”Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima
Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa”

Erilaiset luottamustoimet niin harrastuksissa, kuin kunta ja maakunta tasolla ovat aikaa ja energiaa vievää tekemistä. Se on kuitenkin ollut minulle paikka vaikuttaa, paikka olla osa jotain isompaa kokonaisuutta. Se on tuonut myös energiaa monenlaisten kohtaamisten ja mielenkiintoisten hankkeiden ja asiakokonaisuuksien kautta. Tällaiselle perus uteliaalle ja tiedonjanoiselle ihmiselle luottamushenkilönä oleminen on ollut nautinto. Se on myös ollut minulle merkityksellistä tekemistä työttömänä ja perheenäitinä kotona ollessa.

”Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää
Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö
Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus”

Vaaleihin on aikaa kaksi viikkoa. Vaalihuuma on kiivaimmillaan. Tekemisen riemu näkyy ehdokkaissa ja somen ryhmissä. On ollut hienoa seurata meidän ehdokkaiden innokasta keskustelua ja hyviä ideoita erilaisiksi tempauksiksi vaalikentillä. Huippuhauskaa! Hauskaa on ollut myös seurata kaveri-ehdokkaiden kamppiksia ympäri maan. Otetaan kaikki energiaa omista voimabiiseistä ja tehdään hyvät kampanjat!

PS: Villasukat eivät ole puolitoistaviikkoa kestäneen flunssan aikana kauheasti edennyt. Mutta jotain sentään. Voimabiisi ja keväinen aurinko tuo energiaa. Sitä energiaa tuo myös iloiset neljä perhosta sukanvarressa. Löysin kuvion Neulojan käsikirjasta (L. Stanfield & M. Griffiths, vuodelta 2000).

Näyttökuva 2017-03-27 kello 14.57.25

Biisin sanat Apulanta: Valot pimeyksien reunoilla biisin sanoitusta.

Ostaakko vai eikö ostaa?

Viime maanantaina kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, että Lempäälän kunta ostaa nk. vanhan S-Marketin kiinteistön sekä maa-alan Pirkanmaan Osuuskaupalta. Hintana 1,3 miljoonaa euroa. Tämän viikon maanantaina asiasta saatiin kysymys-vastaus muodossa lisätietoa valtuustoinfossa ja tänään valtuusto asiasta päättää.

Kunnanhallitus ja -valtuusto on käsitellyt asiaa jo aiemmin, tuolloin vuonna 2015 hinta oli 2.5 miljoonaa euroa. Ehkä siksi asia ei kauheasti ole etukäteen kuohuttanut tai puhututtanut, monella tapaa kaikki argumentit on jo kertaalleen käsitelty. Vuonna 2015 asia jätettiin valtuustossa pöydälle, eikä siihen enää palattu. Hinta vain yksinkertaisesti aivan liian korkea.

Miksi tuo tontti ja sillä sijaitseva kiinteistö sitten kannattaisi nyt ostaa?

Nyt esitettävä ostohinta on lähes puolet parin vuoden takaisesta. Se on silti vielä kovin korkea hinta, mutta ymmärrykseni mukaan puhutaan jo hieman tasearvoa alemmasta kauppahinnasta. En siis jaksa uskoa, että hintaa tuosta enää alemmas saadaan, vaikka kuinka POKin kiinnostus tonttiin lopahtaisi kokonaan kylmäaseman siirryttyä nykyisen S-marketin tontille.

Kaupparakennus ja sen pihapiiri on rauhaton alue. Ikkunoita on rikottu ja alue on epäsiisti. Tästä olen itsekin saanut kuntalaisilta palautetta ”eikö sille nyt voisi tehdä jotain”, mutta toisen tontille on huono mennä päsmäröimään. Kunta on aidosti pyrkinyt löytämään useitakin vuokralaisia kiinteistöön, mutta ne eivät syystä tai toisesta ole johtaneet POKin kanssa lopputulokseen. Jos kiinteistö olisi oma, olisi päätös meidän käsissämme.

Kunta on jo myös nyt suunnitellut toimintoja omista lähtökohdistaan kiinteistöön ja piha-alueelle. Tyhjäksi sitä ei olla ostamassa. Minulla on vahva luottamus kunnanjohtajan sanoihin, että kiinteistöön tulee toimintaa ja siihen on olemassa suunnitelma.

Kunta ei myöskään ole reiluun vuoteen ollut vuokrasuhteessa POKkiin. Tuota ennen noin vuoden ajan kiinteistöstä maksettiin vuokraa, koska sinne suunniteltiin mm. hammashoitolaa jne jne. On totta että tuo vuokrasuhde oli rahan hukkaan heittämistä, vaikka kuinka luottamushenkilöinä kyselimme missä mennään, mitä kiinteistölle tehdään jne emme saaneet silloin kunnollisia vastauksia silloiselta tekniseltä johtajalta. Vuokraa on maksettu noin 200 000 euroa aikanaan. Typerää, ärsyttävää, noloa, mutta tuota rahaa emme enää takaisin saa, vaikka se kuinka on huomioitu nykyisessä myyntihinnassa.

On myös todettu, että alueen voimassa oleva asemakaava ei täysin vastaa Lempäälän keskustan kehittämishankkeen asettamia tavoitteita alueen käyttötarkoitukselle. Tämä tarkoittaa, että alue tullaan aikanaan kaavoittamaan uudelleen. Se vie aikaa ja tälle ajalle kiinteistölle on luvassa muuta toimintaa.

Kauppakirjassa on pykälä, joka estää kilpailevan vähittäiskaupan tulemisen kiinteistöön. Toiminnan olisi siis syytä olla jotain muuta, vaikka tiedämme ettei moisen ehdon lainvoimaisuus ole ihan kiistaton.

Kauppakirjassa todetaan myös, että kiinteistö ostetaan purettavaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kiinteistö pitää heti purkaa. Kuten edellä todettua kunnalla on suunnitelma kiinteistön hyötykäytölle ennen kuin mahdollisen kaavamuutoksen myötä purku tulee ajankohtaiseksi. Rakennus on teräsrunkoinen ja purettava ja siirrettävä. Infossa kuulemani mukaan eräs valtuutettu tiesi jo potentiaalisen ostajan, kun purkamisen aika on.

Lämpölaitos omalla tontillaan kiinni kiinteistössä on yksi haaste. Lämpölaitoksen elinkaari tuossa kohtaa on 15-20 vuotta. Sen toiminta on syytä turvata ja tämä aiheuttaa tarkkaa pohdintaa sille mitä tontille voidaan tulevaisuudessa rakentaa. Se mitä lopulta tuolla tontilla on, tulee olemaan erillisen päätöksen paikka.

Summasummaarum, jos ostajia olisi jonoksi saakka tontti ja kiinteistö olisi jo myyty (tai kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeutta, mutta millä hinnalla?). Ostajaehdokkaita on aivan varmasti, mutta on ihan selvää, ettei kilpailijalle kannata myydä. Alue on rauhaton, eikä sen kehittämistä voida tehdä systemaattisesti, jos tontti ei ole omassa hallussa. Hinta on kaamea, mutta uskoakseni kohdillaan. Kiinteistön käytölle on olemassa suunnitelma, joka voidaan ottaa käyttöön hyvin nopealla aikataululla.

Minä puollan ostoa ja haluan, että tulevaisuudessa tontilla on jotain kauniimpaa, käytännöllisempää ja kuntalaisia palvelevampaa toimintaa ja ennenkaikkea se jokin tulee olemaan tärkeä osa kuntakeskustaa Ednerpuiston laidalla.

 

Vuoden 2016 kujeet

Lapsuuteeni kuului vahvasti joululaulut. Äitini rakastaa joulua ja joululauluja. Opiskeluaikana, kun olin töissä paikallisessa kaupassa, soivat joululaulut siellä jo marraskuusta alkaen. Viimeistään joulukuun puolessa välissä alkoi tuntua siltä, ne olivat  liikaa. Olin varma, etten koskaan enää pysty kuuntelemaan yhtään joulukimaraa tai kuorolaulantaa. Noina jouluina kotona oli toimestani joululaulukielto kaikkien muiden paitsi Vesa-Matti Loirin joululevyn osalta. Se on edelleen ainoa joululevy jonka omistan ja jota kuuntelen joka vuosi yhä uudelleen ja uudelleen.

Olen useinkin pohtinut miksi juuri Loirin levy. Ehkä se on ollut vahvin osa joulua, kun levy löytyi aikanaan meiltä jo vinyylinä, sittemmin CDnä. Loirin levyllä yksikään joululaulu ei rilluttele tai ole millään muotoa ylipirteä. Laulut ovat niitä hartaita, toiveikkaita, jossain määrin ehkä jopa surullisia lauluja, jotka vain kuuluvat jouluuni. Levyltä löytyy myös ehdoton joululaulu suosikkini.

“On illan sini, luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin”

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa haastava. Kevään täytti vahvasti kunnanhallituksen kokoukset ja kunnan teknisentoimen sisäisen tarkastuksen toimet. Kevät oli sillä muotoa hyvinkin raskas. Samaan aikaan partiossa puhalsi valtakunnallisen Roihu leirin tuulet, oman perheleiripestin haasteet ja tietysti piirin johtamisen ilot ja riemut. Luottamustoimet ja vapaaehtoistyö oli suuressa roolissa ja vei paljon aikaa. Samaan aikaan etsin töitä ja pyrin haastatteluihin ja pengoin piilotyöpaikkoja. Mitään ei kuitenkaan löytynyt niin, että olisin päässyt työnsyrjään kiinni. Jakoin kuitenkin olla toiveikas, vaikka välillä olinkin äärimmäisen turhautunut.

 

“Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että joulun tähden nään”

Helmikuussa oma valtuustokauden alussa jättämäni valtuustoaloite näki päivänvalon, kun uuden kunnanjohtajan myötä kunnanhallitus siirtyi sähköiseen kokouskäytäntöön. Papereita ei todella ole ollut ikävä! Olen ollut yllättynyt kuinka hienosti kaikki on sujunut. Vain muutamia teknisiä haasteita on matkalle mahtunut, mutta muuten homma toimii enkä ole nähnyt juurikaan nyrpeitä neniä tälle uudistukselle. Itsestä tuntuu nykyään jo hassulta, kun valtuuston paperit tulevat postilaatikkoon. Ehkä kauden alusta jo päästään valtuustossakin sähköiseen järjestelmään.

Syksyllä sain olla ensimmäinen allekirjoittaja ryhmämme valtuustoaloitteessa, jossa toivottiin harrastustakuuta Lempäälään. Meillä asiat toimivat jo nyt hienosti ja lapsia ja nuoria ohjataan kunnan tarjoamiin iltapäiväkerhoihin, jottei kukaan olisi ilman harrastusta. Vielä kuitenkin toivomme, että yhdistykset ja kunnan nettisivut voisivat palvella paremmin harrastuksia etsiviä. Hinta ei saa olla aina harrastamisen este!

“Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Isoja asioita on lähtenyt vihdoin kunnassa liikkeelle. Lempoisten koulun laajennus vihittiin käyttöön, Sääksjärvelle valmistui uusi upea päiväkoti, uutta yläkoulun paikkaa haetaan, kuntakeskusta kehittyy ja Lempäälä-talo yhdessä Lempäälän seurakunnan kanssa on hyvällä mallilla. Pian pääsemme näkemään toteutusvaiheen, jota todella ollaan odotettu! Eikä unohdeta uutta Virta-kampusta, jonne lukion toiminnot siirtyvät ensi syksynä.

Samaan aikaan Lempäälän IDEA on kerännyt hyviä tekoja ja toimia kunnan sisällä. Kunnassa on järkeistetty toimintoja ja säästetty silkkaa rahaa näiden myötä! Myös luottamushenkilö organisaatio uudistuu ensi kaudelle, jolloin myös me luottamushenkilöt pääsemme uusin silmin katsomaan asioita ja kehittämään kuntaa. Toivottavasti kehittäminen tapahtuu lähidemokratiaa vaalien, tällainen tahtotila meillä on ollut.

Kunnan talous näyttää hyvältä, ainakin jos vertaa viime vuoteen. Tulos tuskin on kuitenkaan plussan puolella, joten tehtävää vielä on, että kunnan talous saadaan nolla-tasoon. Kaikki päätökset eivät ole olleet helppoja. Välillä myös tuntuu, kun toisaalla säästetään, toisaalla tuhlataan. Mihin meillä on oikeasti varaa, mihin haluamme rahat laittaa ja mistä voidaan vielä tinkiä. Tulevaisuusohjelmassa määriteltiin paljon, mutta nopeasti muuttuvassa ajassa ja sote- ja maakunta ratkaisujen hahmottuessa moni asia ehtii vielä muuttua ja muuttaa painoarvoaan. Kokonaiskuva on hahmollaan, mutta ei ehkä täysin selvä Lempäälän kannalta. Paljon on siis vielä tehtävänä!

“Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän”

On aika siintää katseet tulevaan vuoteen ja muun muassa kuntavaaleihin. Oma ehdokkuus on varma ja uutena luottamustehtävänä otan nöyrin mielin vastaan Pirkanmaan Kokoomuksen hallitusjäsenen paikan.

Ennen sitä ja kaikkea muuta on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon yhdessä rakkaiden kanssa. Näiden Tähti tähdistä kirkkain -laulun sanoin toivotan sinulle rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

“Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

(Tähti tähdistä kirkkain sanat Vexi Salmi)

Uutta yläkoulua sijoittamassa

Lempäälän kunnanvaltuutetut ja lautakuntien jäsenet kokoontuivat eilen Lempoisten koululle seminaariin. Aiheenamme oli uuden yläkoulun sijoittaminen. Aihetta alustamassa oli sivistysjohtaja Nina Lehtinen ja kaavoituspäällikkö Ilari Rasimus.14054466_10154143775429442_7458400025257435369_o

Seminaarissa ja myöhemmin ryhmätöissä käytiin hyvää keskustelua siitä miltä ”kaavoituksen näkökulmasta” uusi yläkoulu tulisi sijoittaa. Jo aiemmin palveluverkkoselvityksen yhteydessä valtuusto on päättänyt sijainnista vain ”kunnan eteläpään”. Rasimus oli koonnut kattavan 10 eri keskustan tuntumassa olevan paikan arviot ja johtopäätökset keskustelujen tueksi.

Ryhmätöiden aikana esitettiin puheevuoroja eri paikkojen hyvistä ja huonoista puolista. Kerrankin meillä oli  oikein lupa esittää myös kriittisiä näkökulmia ja havaintoja. Ryhmätyö oli hyvin lyhyt, eikä sen aikana kovinkaan paljon saatu aikaan, mutta puheenvuoroja jokainen ryhmässä istunut ehti esittää.

Huomioitavaa oli, että nyt katsoimme asioita vain kaavoituksen näkökulmasta. Meillä ei ollut tiedossamme lainkaan kustannusarvioita, jonka vuoksi koin, että alustavat päätökset, tai ryhmissä olleet äänestykset parhaaksi paikaksi, ei voi olla lopullinen. Raha vaalit_kok_hyväkunta2kun aidosti ratkaisee monella tapaa sen mikä on lopulta järkevää ja mihin meillä on varaa.

Keskusteluissa toivottiin näkemyksiä arvioiduista neljästä parhaat arviot saaneista paikoista. Harmikseni avarat peltopaikat eivät olleet tässä mukana, koska saivat huonot arviot olemalla nykyisen kaavoitusalueen ulkopuolella. Parhaat arviot saivat tietysti tontit, joissa jo oli koulutoimintaa tai olivat keskusta-alueella.

 

Koen, että uusi yläkoulu tulee rakentaa

  • Terveelle pohjalle, ei vanhojen rakenteiden päälle.
  • Alueelle, jossa on mahdollisuus yhteiskäyttöön esim. liikuntatilojen osalta
  • Alueelle, jossa voisi olla mahdollisuus laajentamiseen vuosikymmenenkin päästä
  • Paikkaan, jonne ihmisten on helppo tulla ja jonka ympärillä on elämää
  • Taloudellisesti, kerralla kunnollista, tervettä ja kovaa käyttöä kestävästi

Keskustelu tämän tiimoilta jatkuu. Fakta on että syksyllä 2019 lempäälässä on 200 yläkouluaista vailla koulua. Aikaa siis ei ole hukattavaksi! Siitä huolimatta kaavoitus ei voi olla parhaan paikan valinnan esteenä!

Minne sinä rakentaisit uuden yläkoulun?