Haastattelu Lempäälä-Vesilahden sanomissa 15.10.2012

Nuoria on kuunneltava paremmin ja enemmän
Vaikuttaminen Eduskunta-avustajalla on Arkadianmäeltä hyvä näköala kuntapolitiikkaan

Lempäälän kunnanvaltuustoon pyrkivä Riina Aspila, 30, toivoo, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuunnellaan nykyistä tarkemmin nuoria. Hän haluaa vaikuttaa siihen, että päättäjät ottavat käytännökseen kysyä kuntansa nuorisovaltuuston mielipidettä eri asioihin.  Nuorten ajatuksia ja tarpeita ei saa lakaista maton alle.
–        Millaisia palveluita nuoret haluavat ja minkä näköinen Lempäälän pitäisi heidän mielestään olla? Nuoret ovat tämän päivän päättäjille suuri voimavara. Nuorissa on Lempäälän tulevaisuus, sanoo äidinmaidossaan kokoomuslaisen ajattelutavan saanut Aspila.

Hän on lempääläläisnuorten kanssa tiiviissä kanssakäymisessä, sillä Aspila toimii partiolippukunta Erä-Pirkoissa. Kansanedustaja Harri Jaskarin ja eduskunnan I varapuhemiehen, kansanedustaja Pekka Ravin kok., eduskunta-avustajana toimivalla Riina Aspilalla on myös vahva tuntuma valtakunnan politiikkaan.

Lempäälästä Helsingissä töissä käyvä Riina Aspila pyrkii kotikuntansa kunnanvaltuustoon, koska hän haluaa vaikuttaa etenkin lasten ja nuorten perheiden palveluihin.
–        Lempäälään muuttaa paljon lapsiperheitä ja monet täältä esimerkiksi opiskelemaan lähteneet palaavat jossain vaiheessa takaisin. He käyttävät laaja-alaisesti kunnan palveluita ja heillä on vahva kotiseuturakkaus, Aspila toteaa.

Osallistaminen osaksi päätöksentekoa

– Lempäälässä on hyvät harrastusmahdollisuudet, mutta onko täällä riittävästi nuorille toimintaa? Täällä on muun muassa partio, ratsastusmahdollisuudet, urheiluseuroja ja näytelmäkerhoja, mutta ne eivät ehkä tavoita kaikkia nuoria.

–        Mitä muuta nuoret haluaisivat tehdä ja miten kaikki nuoret saataisiin mukaan harrastuksiin ja kiinnostumaan yhteisistä asioista, Riina Apila listaa valtuustotyöskentelyn haasteita.

Aspilan mukaan nuorten asioiden hoitaminen ja nuorten kuuleminen edellyttää päättäjiltä jalkautumista nuorten pariin.
–        Kuntapäättäjät eivät saa etääntyä kuntalaisista, vaan heidän on lähdettävä sinne, missä kunnan palveluita käytetään ja palvelutarpeesta parhaiten tiedetään.

Riina Aspila tunnustaa, että nuoret ovat mielipiteissään joskus myös räväköitä, mutta niin pitää ollakin. Ennakkoluulottomuutta ja ravistelua tarvitaan ajoittain kaikissa yhteisöissä, niin myös kunnan päätöksentekoelimissä. Hän tietää, että osa nuorista karttaa puoluesidonnaista toimintaa. Vaikuttamisen kanavia on Aspilan mukaan muuallakin kuin vain puolueissa. Asiaansa voi ajaa vaikkapa esimerkiksi politiikan ulkopuolella olevan perinteisen yhdistystoiminnan kautta.

Kuntaselvitykset tarpeen

Eduskunta-avustajan työssään Riina Aspila pitää parhaimpana puolena sitä, että hän pääsee läheltä ja laaja-alaisesti näkemään lainsäädäntötyötä ja päätöksenteon taustoja. Aspilalla on oikeus osallistua myös jokaviikkoiseen ryhmäkokoukseen, koska toimii kokoomusavustajien yhteyshenkilönä. Lisäksi hän on mukana valiokuntatyöryhmissä, joihin kuuluvat kokoomuksen valiokunnissa istuvat kansanedustajat. Hän osallistuu pääasiassa talous- ja tulevaisuusvaliokuntaryhmien kokouksiin.

– Kuntauudistuksesta puhutaan nyt paljon. En ole suin päin suurkuntien muodostamisen kannalla. Paras ratkaisu löytyy, kun ensin tehdään selvitys siitä, miltä Lempäälän tulevaisuus näyttää, pärjääkö kunta ja miten se pystyy järjestämään palvelut tulevaisuudessakin. Sen jälkeen katsotaan, että lisäämmekö yhteistyötä naapurikuntien kanssa vai päädymmekö kuntaliitoksiin. Lempäälän talous on nyt tiukoilla, mutta sen palvelut ovat kunnossa.

–        Ei meidän tarvitse puhua suur-Tampere -hankkeesta, vaan voimme pitää lähtökohtana suur-Lempäälää. Kuntauudistuksessa puhutaan asioista, jotka vaikuttavat tämän päivän lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Niitä asioita ei pitäisi käsitellä tunnepohjalta, Riina Aspila miettii.

Hän pitää tärkeänä, että Lempäälässä mietitään tarkoin palvelujen tuottamista.

–        Mitä tuotetaan itse, ja mitä palveluita ostetaan yrityksiltä ja missä asioissa tehdään yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa? Lempäälässä on paljon palveluntarjoajia, joille kunnan ostotoiminta antaisi laajenemismahdollisuuksia.

Riina Aspila sanoo, että hänen näkemyksensä ovat muotoutuneet aikoinaan paljolti oman äidin Riitta Aspilan luottamustoimia seuratessa. Riinan äiti on kuulunut muun muassa Lempäälän kunnanhallitukseen ja istuu nyt ympäristöjaostossa. Nyt äiti antaa tyttärelleen taustatukea.

Vaalilupaus

Jos kunnanvaltuuston ovi aukeaa Riina Aspilalle, hän lupaa vauhdittaa kunnan strategioiden toteutumista.

–        Esimerkiksi kunnan keskustan kehittämiseksi on tehty erilaisia visioita. Nyt on aika ryhtyä tuumasta toimeen. Minua ahdistaa esimerkiksi olematon tori. Nyt on aika siirtää kunnantoimisto Piippokeskukseen ja rakentaa virastotalon paikalle kunnan tori, hän miettii.

l    Satu Lehtonen

”Kannan reppuasi, mutta en syö eväitäsi”, kuului aikanaan arvostetun ja pitkään Lempäälän kunnallispolitiikassa vaikuttaneen, nyt jo edesmenneen Arto Pajusen vaalilupaus useissa kuntavaaleissa. Pikkutyttönä tavatessani Artoa, hänellä oli aina aikaa jutustella kanssani. Muistan hänen aina tsempanneen minua milloin ahkerampaan koulunkäyntiin, viulunsoittoon, milloin mihinkin. Kun pitkästä aikaa kuulin hänen vanha vaalilauseensa, totesin sen olevan ajankohtaisempi kuin koskaan. Miten voimme olla riittävästi läsnä mutta olematta puuttumatta liikaa?

Kävimme viime keväänä partion kolo-illassa seikkailija-tyttöjen kanssa keskustelua koulukiusaamisesta. Olin aidosti yllättynyt siitä kuinka vakavaan keskusteluun 11-vuotiaiden tyttöjen kanssa pääsee. Monilla oli kokemusta kiusaamisesta koulussa. Jokainen osasi nimetä lapsia, joita koulussa kiusataan, mutta syytä miksi näitä kiusataan, olikin jo vaikeampi määrittää. Kysyessäni, mikä auttaisi, ettei koulussa kiusattaisi, oli vastauksena lähes aina aikuisen läsnäolo ja välittäminen tai aikuisen puuttuminen kiusaamiseen paikanpäällä.

Turvallinen koulupäivä ja hyvä ilmapiiri koulussa ovat tärkeitä niin koululaiselle kuin koulussa työskenteleville. Aikuisen läsnäolo oppitunneilla ja välkällä ovat itsestään selviä asioita, silti moni lapsi jää ilman riittävää huomiota tai kokee jäävänsä ilman riittävää tukea.

Miten me aikuiset voisimme olla enemmän läsnä kotona, koulussa tai harrastuksissa?

Kiire – mikä ihana tekosyy olla tekemättä jotain tai olla puuttumatta johonkin. Kun on kiire, jää usein moni asia huomaamatta, tai jonkun pienen asian unohtaa helposti. Usein sen kiireen alle jäänyt on joku läheinen, jota ei huomata, kuulla tai nähdä.

Presidentti Niinistön johdolla, hänen vaalilupaustensa mukaisesti, perustettiin työryhmä pohtimaan miten ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Syyskuussa työryhmän ensimmäinen tuotos julkaistiin. Se on rypäs ihan tavallisia asioita, arkikeinoja, joihin meidän jokaisen olisi helppo tarttua. Voimakasta kritiikkiäkin osakseen saanut työryhmän ensimmäinen avaus oli mielestäni herättelevä. Se tehtiin muistuttamaan meitä siitä, että läheisistä ihmisistä tulisi pitää huolta pieninkin teoin. Se on myös muistutus meille siitä, kuinka pienestä joskus asiat voivat olla kiinni. Meistä ihan jokainen voi vaikuttaa siihen, miten läheisillämme menee.

On selvää ettei raha ei ole aina kaikki kaikessa. Itse asiassa monessa kohtaa voisimme päästä huomattavasti vähemmillä kustannuksilla, jos voisimme ehkäistä läheisen syrjäytymisen tai auttaa läheistämme edes löytämään sen reitin, jonka itse kokee parhaaksi päästäkseen takaisin paremmalle polulle. Syrjäytyminen ei ratkea myöskään pelkillä viranomaistoimilla, vaan ennen kaikkea syrjäytymisen estämisessä ja siinä auttamisessa tarvitaan myös muita.  Tarvitaan viranomaisten lisäksi niin minua kuin sinuakin. Voisiko monissa pienissä ja arkisissakin asioissa olla hyvän siemen?

Jokainen meistä tarvitsee elämässä kannustusta ja onnistumisen kokemuksia.  Jokaisella on myös vastuu ja sen antama oikeus auttaa läheisiään. Milloin muuten itse viimeksi puhuit isovanhempiesi kanssa tai olit yhteydessä kummilapseesi?

Eduskuntavaalien alla käytiin Lempäälässäkin vankkaa keskustelua kuntien lukumäärästä ja liitostarpeista. Tämän varmasti muistaa myös aktiivisesti aiheesta Lempäälän-Vesilahden sanomissa kirjoitellut Keskustan Juha Kuisma, joka muuten sattumoisin oli kuntauudistusta edeltäneen Parashankkeen aikana ex-pääministereidemme (Vanhanen ja Kiviniemi) kabinetin jäsenenä.

Keskustan vetämää Paras-uudistusta perusteltiin aikanaan niillä rakenteellisilla muutoksilla, joita kunnat lähivuosina kohtaavat: väestön ikääntyminen, henkilöstön eläköityminen ja julkisen talouden paineet. Nämä seikat ovat totta tänäkin päivänä. Totta on myös hallituksemme linjaus siitä, että vain vahvat ja elinvoimaiset peruskunnat pärjäävät tulevaisuudessa. Näistä seikkoja ei voi kukaan kiistää.

Lempäälän tulisi olla avoimesti mukana kuntauudistuskeskustelussa. Haluammehan olla mieluummin ohjaajan paikalla päättämässä omista asioistamme kuin sivusta seuraajina katsomassa, kun muut päättää puolestamme. Kuntalaisilla on oikeus tietää millaisia vaikutuksia mahdollisilla liitoksilla olisi. Siksi Lempäälänkin tulisi tehdä selvitykset. On kummallista vastustaa selvittämistä. Eikö päätöksentekijöiden tule pohjata mielipiteensä enemminkin tietoon kuin tunteeseen? Päätöksenteossa myös Lempäälän tulee lähtökohdaksi ottaa aina kuntalaisten etu ja tarpeet, eli se, että palvelut toimivat ja yhteisistä veroeuroista saadaan suurin mahdollinen hyöty. Vain selvitysten ja faktojen kautta voimme todentaa sen, että me pärjäämme itsenäisenä kuntana myös tulevaisuudessa.

Kuntatalouden asiantuntijat ovat korostaneet kuntien elinkeinopolitiikan merkitystä tulevaisuudessa, eikä ihme. Meidän on osattava jatkossa houkutella yhä enemmän yrityksiä kuntaamme ja käyttää niitä monipuolisesti myös palveluidemme tuotannossa. Kuntatalous on avainasemassa, kun teemme tulevaisuuden suunnitelmia ja päätöksiä. Me tulemme tarvitsemaan tiukkaa talouskuria. Rahamme täytyy riittää muuhunkin kuin lakisääteisten tehtävien hoitamiseen.

Ja tehtäköön nyt selväksi: Ministeri Virkkunen, valtioneuvosto, kokoomus tai minä kuntavaaliehdokkaana emme pakota Lempäälää kuntaliitokseen. Selvityksen jälkeen voimme yhdessä tehdä johtopäätökset siitä, kuinka hyvin pärjäämme itsenäisenä kuntana myös tulevina vuosina. Vasta johtopäätösten jälkeen lopullisen ratkaisun tulevaisuudestamme nuijii oma kunnanvaltuustomme.

Rakennelaki on pian lähdössä lausuntokierrokselle kuntiin. Se myös edellyttää, että kunnat osallistuvat liitosselvitysten tekoon. Pidän tärkeänä, että kunnat saavat rakennelain yhteydessä mahdollisuuden lausua myös sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä.  Perus- ja erikoissairaanhoidon hoitoketjut on yhdistettävä ja päävastuu palveluiden järjestämisestä tulee mielestäni edelleen säilyttää kunnilla.

Vastuullisten päättäjien on perustettava päätöksensä vahvaan faktaan eikä arvailuun tai pelotteluun. Ikuinen ei-ei-ei-keskustelu ei johda mihinkään!  Minä haluan jatkossakin asua kotikunnassani Lempäälässä, jossa talous on vahvalla pohjalla ja peruspalvelut ovat turvattuja sekä kustannustehokkaasti että monipuolisesti tuotettuja.

Miltä näyttää tulevaisuuden hyvinvointisuomi tai millaisia rakennuspalikoita me tarvitsemme? Koen, että me kokoomuksessa haluamme olla rakentamassa paremminvointivaltiota, vaikka se vaatisikin juuri nyt haastavia päätöksiä ja vastuun kantamista. Ajatus siitä, että katsomme rehellisin silmin tulevaisuuteen, on syy siihen, miksi minä haluan olla osa tätä kansanliikettä. Politiikassa ei yksin pärjää, vaan tarvitsemme lähellemme ihmisiä, joiden kanssa tehdä yhteistyötä ja joiden kanssa jakaa ajatuksia. Vain tekemällä yhteistyötä voidaan vaikuttaa asioihin ja oppia.

Äitini on ollut minun moottorini myös politiikan sektorilla. Innostus ja innovatiivisuus, sekä aito tahto tehdä ja tarttua toimeen ovat niitä arvoja, jotka koen perineeni pitkään politiikassa mukana olleelta äidiltäni. Olin jo pienenä tyttönä mukana Lempäälän Kokoomuksen tilaisuuksissa mm. jakamassa karkkeja kansalaisille. Se oli hauskaa puuhaa, enkä kokenut koskaan, että minua olisi kasvatettu tai pakotettu kokoomuslaiseksi tai edes ajattelemaan kokoomuslaisesti. Liityin Kokoomukseen vasta vuonna 2007 eduskuntavaalien alla omasta tahdostani ja ehkä jopa äitini yllätykseksi. Politiikasta tuli työ vasta myöhemmin keväällä 2007. Halusin mukaan puolueeseen, jonka toiminnasta ja tavasta tehdä politiikkaa olin aidosti innostunut presidentinvaalien alla 2006 ja myöhemmin päästessäni mukaan Jaskarin Harrin vaalikampanjaan 2007. Olen edelleen sitä mieltä, että Harrin tekemä kova työ kokoomuksen eteen on luonut sen pohjan jossa nyt olemme, Suomen suurimpana puolueena.

Kokoomus on myös puolue, joka haluaa tehdä asioita, eikä vain marista ja sanoa kaikkeen lähtökohtaisesti EI. Lukiessani torstain 20.9. Lempäälän-Vesilahden Sanomien mielipidekirjoitusta (Juha Kuisma) olin vieläkin vakuuttuneempi siitä, että Lempäälässä todella tarvitaan politiikkaa, joka ei pelotte tai sano aina kaikkeen EI, EI ja EI!, vaan katsoo asioita rehellisesti ja perustaa mielipiteet ja päätökset faktoihin eikä vain tunteisiin.

Pidän äärimmäisen tärkeänä, että voin ilmaista oman mielipiteeni ilman, että sen sanotaan olevan huono tai väärä siksi, että se olisi puolueeni ideologiaa vastaan. Arvostan tahtotilaa siitä, että meillä jokaisella pitää olla tasa-arvoiset mahdollisuudet valita itse mm. opiskelupaikka tai työuran suuntautuminen.

Työn tekemisellä ylläpidämme yhteiskuntaa. Työn tekemisen ja yrittämisen tulee olla kannattavaa. Työn tekeminen vie päivästämme suuren osan. Siksi sen tulisi olla mielekästä, oikeudenmukaista ja palkitsevaa tekijälleen. Työ tuo mukanaan talouskasvun, jolla ylläpitää palvelutasoa.

Olen ylpeä siitä, että kokoomuksessa on nuoria ihmisiä mukana toiminnassa ja päätöksenteossa. Tahto tehdä Suomesta parempi paikka kuin se on ollut, on syy olla mukana politiikassa. Peruuttamalla kun ei pääse eteenpäin! Siis katse tulevaisuuteen, siksi Kokoomus!

Pohdin vuoden 2008 kunnallisvaalien alla ehdokkaaksi asettumista pitkään. Päätös olla lähtemättä ehdolle syntyi pitkälti siitä, että halusin rauhassa pohtia mihin lähden rakentamaan elämääni. Olin aloittanut edellisenä keväänä työt Helsingissä ja minusta tuntui siltä, että halusin antaa Helsingille mahdollisuuden. Nyt neljä vuotta myöhemmin päätin samasta syystä lähteä ehdokkaaksi kotikunnassani; Helsinki oli saanut mahdollisuutensa, työpaikasta huolimatta kotini on ja pysyy Lempäälässä. Haluan rakentaa Lempäälän tulevaisuutta ja kantaa vastuuta yhteisistä asioista.

Teen töitä eduskunnassa kahden kansanedustajan avustajana. Tunnen päätöksenteon ja lainsäädäntötyön työni kautta. Koska valtio- ja paikallishallintoa ei voi, eikä pidä ajatella täysin erikseen toisistaan on hyvä tuntea molemmat. Tiedän mitä on asioihin vaikuttaminen sekä myös sen kuinka ja koska se tapahtuu. Tiedän mitä on vaikeiden päätösten tekeminen ja vastuun kantaminen päätöksistä.

Haluan Lempäälän päätöksentekoon mukaan nuoria aikuisia, jotka näkevät ja tuntevat Lempäälän omasta näkökulmastaan ja jotka haluavat vaikuttaa siihen miltä kotikuntamme näyttää tulevaisuudessa. Haluan olla mukana tässä joukkueessa, sillä uskon että hyvät tulokset saadaan aikaan yhdessä tekemällä.

Tule mukaani rakentamaan parempaa Lempäälää!